LauluAvaimen tutkimustausta
Ava Nummisen musiikintohtorin väitöskirja Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi. Tutkimus aikuisen laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta ilmestyi 2005.
“Muistini mukaan lauloin päiväkodissa paljon ja kovaa. En myöskään miettinyt sitä, miltä ääneni kuulostaa.Ensimmäisellä luokalla myös laulunilo oli tallella. Tällaisenä pikkutyttönä lauloin jopa yksin sukulaisen hautajaisissa. Toisella luokalla pyrin koulun kuoroon, enkä päässyt. Tämä sai aikaan ajattelun, että en osaa laulaa ja lopetinkin laulamisen lähes tyystin… Miltä vaikeneminen on tuntunut? Ehkä nyt vanhempana ontullut haikeus. Haluaa laulaa muitten mukana, nauttia musiikista,niin ettei tarvitse pelätä epäonnistumista. Ennen ajatteli, että lahjoja ei ole, ja tyytyi tilanteeseen.”
Näin kertoi tutkimukseen osallistunut vuonna 1978 syntynyt Iida. Samankaltaisia kertomuksia on tullut vastaan paljon: Laulaminen on vaiennettu koulussa. Laulukokeet olivat varsinaisia kidutuksia. On annettu ymmärtää, että olet perinyt isäsi äänen ja isäsi suvussahan ei osata laulaa. Kaverin sarkastiset huomautukset olet oikeassa, et todellakaan osaa laulaa muistaa loppuelämänsä. Tällaiset latistusmankelit lopettavat laulamisen aika tehokkaasti… Voiko sitten oppia laulamaan, vaikka ääni menisi vähän minne sattuu tai yhtään korkeampaa ääntä ei tulisi kurkusta? Tutkimusten ja vankan käytännön kokemuksemme perusteella me LauluAvaimessa vastaamme: ”Kyllä voi!” Laulamaan nimittäin oppii laulamalla ja laulamista voi kehittää minkä ikäisenä tahansa ja mistä lähtökohdista tahansa. Jokaisesta ei tule oopperatähteä tai Idols-voittajaa, mutta jokainen voi kehittää ääntään, laulaa ilmoille ilojaan ja surujaan ja päästä nauttimaan yhdessä laulamisen riemusta. Laulaminen on vahva tunteiden välittäjä ja yhdessä olemisen muoto. Oma ääni on osa omaa itseä.
Tutkimuksessa Ava opetti kymmentä itseäänlaulutaidottomina pitävää henkilöä laulamaan. Osallistujien laulamisongelmat jaoteltiin seuraaviin lukkoihin - ja useimmilla oli kaikki nämä ongelmat:
Tulokset pähkinänkuoressa: Jokainen osallistujan laulutaito kehittyi suhteellisen lyhyessä ajassa. Laulamisen harjoittelu edistää myös ns. sävelkorvaa; aivot oppivat koko ajanuutta, eivätkä musiikkiin liittyvät asiat tee poikkeusta. Eiole olemassa jotain rajaa, jonka jälkeen ei voisi kehittyä -laulamaan oppii laulamalla!
Avan väitöskirja on kattava kokonaisesitys laulamisesta ja laulamaan oppimisesta. Tarkastelen siinä laulutaitoa fysiologisesta, kognitiivisesta, psykologisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Kirja on lainattavissa kirjastoista ja saatavilla sähköisesti Sibelius-Akatemian kirjaston sivuilta.
LauluAvain-koulu käynnistyi keväällä 2007 kun Ava ja Tuula Tenni, nykyinen toiminnanjohtaja-opettaja, ryhtyivät tuumasta toimeen. Opettajamme kehittävät jatkuvasti innovatiivista laulupedagogiikkaa palvelemaan mitä erilaisimpia laulutarpeita. Olemme moneen otteeseen esitelleet televisiossa,radiossa ja lehdissä laulamisen ilosanomaa. Laulaminen kiinnostaa jakoskettaa monia, laulamisella on väliä – ja jokaisella on ääni!
(päivitys 11.8.2014/AN)